Juttelimme tässä hiljattain Paulin kanssa puhelimessa.
Kävimme läpi päivän uutisia ja muita ajankohtaisia asioita, kun muistin mainita hänen kirjeessään olleesta hyvästä valokuvasta – siitä, joka on tämän jutun yläpuolella.
Kuvassa Pauli seisoo Finnmerchantin keulapakalla yytsikissä. Paksu turkki on yllä ja katse tähyää valppaasti eteenpäin. Laiva on kauttaaltaan paksun jään peitossa.
Pauli kertoi muistavansa kuvanottohetken hyvin.
He olivat lähestymässä Kieliä. Takana oli parin päivän myrskyinen Itämeri, ja juuri siinä kelissä nuo komeat jääkoristeet olivat syntyneet.
Kerrottuaan kuvan taustasta Pauli vaikeni hetkeksi.
Sitten hän sanoi:
"Juolahti tässä juuri mieleen toinenkin Finnmerchanttiin liittyvä yytsikkijuttu. Onko sulla aikaa kuunnella?"
Olihan minulla tietenkin.
Ja niin Pauli alkoi kertoa.
"Tämä sattui Atlantin toisella puolella. Olimme matkalla, mahdollisesti Albanyyn. En ole siitä enää ihan varma, kun aikaa on kulunut niin paljon. Sinnehän mennään jokea tai kanavaa pitkin, ja ajo New Yorkista kestää yli vuorokauden, jos oikein muistan."
"Se talvi oli Amerikassakin kova. Oli tammikuu ja pakkasta yli kaksikymmentä astetta."
"Olimme kahdentoista ja neljän välisessä vahdissa, jota sanottiin myös koiravahdiksi. Vahtikaverina oli Erkki. Sukunimeä en viitsi mainita."
"Pidimme yytsikkiä keulapakalla. Tarkoitus oli vuorotella: tunti yytsikissä, tunti ruorissa."
"Mutta Erkkiä ei kelpuutettu ruoriin."
"Hän oli ottanut vähän viinaa. Kun vahti alkoi, hän meni ensimmäisenä ruoriin, mutta rempseä käytös ja vieno viinan tuoksu paljastivat tilanteen."
"Niinpä hän joutui koko vahdin ajaksi yytsikkiin, ja minä jäin ruoriin."
"Ei se neljä tuntia ruorissa mitään herkkua ollut. Siinä piti olla tarkkana koko ajan, kun mentiin jäistä kanavaa pitkin."
"Aluksi harmittelin kohtaloani."
"Mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alkoi Erkkiä käydä sääliksi."
"Hänhän siellä vasta kovassa hommassa oli. Seistä ulkona keulapakalla pakkasessa tähystämässä pimeää kanavaa."
"Eikä sekään ollut pahinta."
"Viinan vaikutus alkoi vähitellen hävitä."
"Tiedättehän sen tunteen, kun ryypyn väli venyy liian pitkäksi. Ensin tulee pieni levottomuus. Sitten päänsärkyä... rauhattomuutta... ja kaikenlaista muuta."
"Siinä vaiheessa ollaan jo kankkusen puolella, eikä vitsit enää paljon naurata."
"Ajattelin silloin, että kyllä minä tämän ruorihomman kestän. Erkiltä yytsikki vaati paljon enemmän."
"Viimein vahti loppui."
"Kippari oli ollut osan ajasta brykällä. Alas lähtiessään hän sanoi minulle:"
"Saastamoinen... tulkka käymä salonki vahtiloppu."
"Menin suoraan salonkiin, missä kippari jo odotti."
"Kun astuin sisään, hän nousi tuolilta, käveli baarikaapille ja sanoi:"
"Teillä olla kovavahti. Tässä tule pikkasen palkka."
"Hän kaatoi pitkän lasin täyteen viinaa. Pulloon jäi vain pieni loraus pohjalle."
"Sitten hän ojensi lasin minulle ja sanoi:"
"Menkkä nyt ahteri."
"Lähdin ahteriin."
"Täytyy kyllä tunnustaa, että heti kongille päästyäni otin ensimmäisen hörpyn. Ajattelin, ettei vain läiky matkalla."
"Messissä otin lisää. Kahvia kyytipojaksi. Samalla kehuskelin pojille, että kippari palkitsi kovasta vahdista."
"Arvaatte varmaan, miten siinä kävi."
"Kun lasi tyhjeni, piti saada lisää."
"Ja kyllähän sitä laivasta löytyi."
"En malttanut lopettaa siihen yhteen lasilliseen."
"Huonostihan siinä sitten kävi."
"Pari seuraavaa vahtia menivät pystyyn."
"Siitä seurasi se, että jouduin punaiselle matolle."
"Jos joku ei tiedä, mitä se tarkoitti, niin se oli siihen aikaan laivoilla käytetty kurinpitomenettely."
"Kapteeni kuulusteli syytettyä salongissa. Paikalla olivat luottamusmies ja yksi päällystön jäsen. Tilaisuudesta tehtiin raportti, joka lähetettiin kauppalaivaston kurinpitolautakunnalle."
"Siellä minä nyt seisoin."
"Melkein samalla paikalla, mistä olin vähän aikaisemmin hakenut sen viinalasin."
"Mutta tunnelma oli aivan toinen."
"Nyt olin hiljaa... vähän häpeissäni... ja pää painuksissa."
"Puolustuksekseni sanoin vain yhden asian."
"Olen heikko ihminen. Kapteenin tarjoama iso lasillinen sai minut jatkamaan juomista, enkä malttanut lopettaa ajoissa."
"Raportti lähti lautakuntaan."
"Sain aikanaan varoituksen."
"Ja kyllä minä pidin sitä ihan oikeutettuna."
"Yksi asia jäi kuitenkin mieleen."
"Huomasin, että kipparin melkein aikuinen tytär kuunteli koko oikeudenkäyntiä verhon takaa."
"En sanonut siitä mitään."
"Mutta eihän se ohjeiden mukaista ollut."
"Jälkeenpäin olen miettinyt, halusiko kippari näyttää tyttärelleen, miten kuria laivassa pidetään."
"Jos niin oli, …niin olinhan minä siinä näytelmässä melko tärkeässä roolissa."
Pauli huokaisi syvään ja jatkoi:
"Siinä minä seisoin, pää painuksissa... punaisella matolla."
Siihen Pauli päätti kertomuksensa Finnmerchantin yytsikkihommista ja niiden seurauksista.
Lopuksi hän pyysi välittämään lämpimät syysterveiset kaikille entisille seilauskavereilleen.
"Yksi asia jäi kuitenkin mieleen."
"Huomasin, että kipparin melkein aikuinen tytär kuunteli koko oikeudenkäyntiä verhon takaa."
"En sanonut siitä mitään."
"Mutta eihän se ohjeiden mukaista ollut."
"Jälkeenpäin olen miettinyt, halusiko kippari näyttää tyttärelleen, miten kuria laivassa pidetään."
"Jos niin oli, …niin olinhan minä siinä näytelmässä melko tärkeässä roolissa."
Pauli huokaisi syvään ja jatkoi:
"Siinä minä seisoin, pää painuksissa... punaisella matolla."
Siihen Pauli päätti kertomuksensa Finnmerchantin yytsikkihommista ja niiden seurauksista.
Lopuksi hän pyysi välittämään lämpimät syysterveiset kaikille entisille seilauskavereilleen.
Tästä keskustelusta on jo aikaa. Pauli on muutama vuosi sitten siirtynyt albatrossiksi. Vanhan uskomuksen mukaan hän liitelee nyt jossakin Eteläisen Atlantin kuohujen yllä. Siellä merimiehen sielu on kotonaan.